Tavallisilla sanoilla potilaille ja heidän läheisilleen

- Sain tästä luennosta uskallusta käyttää tavallisia sanoja kirjoittaessani erikoisalastani maallikoille, sanoo Jorvin sairaalassa työskentelevä gynekologi Maritta Pöyhönen-Alho.

Hän osallistui kolmenkymmenen muun HUS:n lääkärin kanssa Anja Alasillan pitämälle luennolle Lääkäri kirjoittajana – Miten kirjoittaa lääketieteestä yleisölle?

Silmälääkäri Leena Koskinen Lasten ja nuorten sairaalasta koki hyödyllisimmäksi konkreettisen ohjeen asioiden esittämisjärjestyksestä eli ns. pyramidimallin. Myös kirjoittamisen prosessiluonne selkiytyi entisestään.

– Lisäksi oli kiinnostavaa tietää, kuinka herätetään lukijan mielenkiinto, sanoo Koskinen.

Iho- ja allergiasairaalassa työskentelevä erikoislääkäri Juhani Rinne toteaa, ettei aiemmin ole tullut ajatelleeksi, kuinka eri otteella verkkoon tarkoitettu teksti tulisi kirjoittaa. Myös vinkki yön yli nukkumisen hyödyllisyydestä tekstin kirjoitusvaiheiden välissä oli kiintoisa.

Kirjoitusopeille tarvetta

Kolmikolla oli selkeä tarve saada tietoa kirjoittamisesta. Leena Koskinen osallistui luennolle saadakseen apua kirjoitustyöhön, joka liittyy Silmäklinikan ja Lasten ja nuorten sairaalan yhteiseen tutkimus-, kokeilu- ja kehittämishankkeeseen. Hankkeessa tutkitaan monivammaisia lapsia, joilla on sekä neurologisia että näkemiseen liittyviä ongelmia.

– Tätä varten tarvitaan hyvä kyselykaavake, jonka laatimisen koen todella vaikeaksi. Lisäksi tutkimustilannetta täydentävät esihaastattelut sekä hankeraportti pitäisi kirjoittaa tiiviisti, mutta samalla selkeästi ja ymmärrettävästi, sanoo Koskinen.

Juhani Rinne puolestaan kirjoittaa lehtiin, jotka on tarkoitettu laajan yleisön luettaviksi.

– Olen paljon tekemisissä myös toimittajien kanssa, joten kirjoitusoppi on sikälikin tarpeellista, mainitsee Rinne.

Maritta Pöyhönen-Alho taas tekee tutkimustyötä, joka koskee sympaattista hermostoa, raskausdiabetesta ja insuliiniresistenssiä. Pöyhönen-Alho kokee hankalaksi kirjallisen tietopaketin muotoilemisen potilaille.

– Kasvokkain tai puhelimitse on paljon helpompi selittää asiat.

Lisäksi eettiselle lautakunnalle tulee laatia tutkimussuunnitelma, ja aikanaan myös tulokset on muokattava kirjalliseen muotoon.

Moninaisia haasteita

Kaikki kolme myöntävät tunnistaneensa itsensä luonnehdinnasta, jolla Alasilta kuvaili asiantuntijaa kirjoittajana. Yksi tunnusmerkeistä on oman alansa käsitteillä viestiminen.

– Tutulta tuntui, mutta meidät on opetettu kirjoittamaan asiantuntijakielellä, sanoo Rinne.

– On vaativaa löytää korvaavia ilmaisuja kielelle, jota on tottunut käyttämään, sanoo Pöyhönen-Alho.

Koskinen sanoo huomanneensa, että toisaalta lääketieteen sanasto tuntuu tänä päivänä olevan ihmisille tutumpaa kuin aiemmin – liekö syynä nettikulttuurin nousu.

Kolmikon mielestä lääkärin kirjoitustyössä on haasteellisinta kirjoittaa tekstiä, jonka tulisi avautua usealle eri lukijakunnalle. Esimerkiksi Koskinen joutuu konsultoivana lääkärinä kirjoittamaan yhteenvetoja, joiden pitäisi kertoa oleellinen kollegoille, lapsen vanhemmille, mahdollisille terapeuteille ja päiväkodin henkilöstölle.

– Kuinka kirjoittaa niin, että asiat avautuisivat kaikille, mutta toisaalta siten, että asiantuntijat saisivat riittävästi tietoa?, kysyy Koskinen.

Rinne huomauttaa saman vaatimuksen koskevan sairauskertomuksia, joiden tulisi avautua paitsi kollegoille, mahdollisesti myös toisten erikoisalojen lääkäreille sekä potilaalle itselleen.