Netimerkiksi

Monet näkevät verkkoajan uudistavan myös kirjallista kielenkäyttöä – eikä aina oikeaan suuntaan. Etenkin nuorten kohdalla on uumoiltu tai pelätty kielen ja kirjoittamisen suorastaan rapautuvan.

Aihetta käsitteli syksyllä mielenkiintoisesti Turun yliopiston verkkolehti UTUonline. Siinä todettiin rauhoittavasti, että kieli ei suinkaan köyhdy, vaan muuttuu, mikä on aivan normaali ilmiö.

Artikkelissa puhuttiin nuorten omaksumasta "sähkötekstistä" eli "verkkokielestä". Tätä ei pidä tietysti sekoittaa verkkosivujen kielenkäyttöön. Tosin jutussa ennakoidaan, että tällaisen kielenkäytön piirteitä voi tulevaisuudessa siirtyä myös kirjakieleen: " Tällöin verkkoviestinnän väljempi säädöstö voi vaikuttaa muun muassa siihen, aloitetaanko lause aina isolla alkukirjaimella tai onko sanat erotettava toisistaan."

Netistä ei onneksi toistaiseksi löydy välimerkittömiä ja lyhenteitä viliseviä tekstejä, paitsi toki keskustelu- ja palautetyyppisillä sivuilla. Myös nuorille suunnatut sivustot noudattavat pääsääntöisesti normaalia asiatyyliä. Esimerkiksi vaikka IRC-Galleriaa esitellään suorastaan aikuismaisesti.

Slangin käyttöä löytyy kuitenkin jossain määrin, esimerkiksi Terkkari-sivuston valikossa kohderyhmä näkyy jo ilmaisun tyylissä:

• Sä ja mä

• Body & Soul

• Safka

• Sekstari

Olen tietysti vääränikäinen henkilö arvioimaan ymmärtääkö edes nuoriso, mitä asioita eri kohtien takaa löytyy.

Ne todelliset muutokset, mitä verkkoaika on jo tuonut viestintään, esimerkiksi visuaalisuuden korostuminen, kiteytynyt, mutkattomampi ilmaisu ja ilmavampi rakenne ovat olleet pelkästään hyvästä.

_______________________

Netimerkiksi–blogi lähtee nyt hyllylle. Tilalle tulee alkuvuodesta muuntyyppinen ja varmasti useammin päivittyvä verkon ja medioiden ilmiöitä pohtiva blogi.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 11.12.2008 14:02

Kommentoi (0 kommenttia)

Mari Holkko

Hakukone johdatti sivulle, joka ei ihan ollut sitä, mitä hain. Sivuston valikko kuitenkin lupaili käyttökelpoisempaa tietoa, joten klikkailin osasta toiseen. Muutaman sivun jälkeen tuli tunne, että olin jo käynyt tällä sivulla. Mutta ei, valikko antoi viitteitä uudesta olinpaikasta. Silti olo oli sellainen, että tässä olen kyllä käynyt ennenkin.

Pysähdyin tutkimaan, mistä moinen tunne. Kulmat kurtussa silmäilin uudelleen jo hylkäämiäni sivuja. Muutaman sivun jälkeen valkeni: sivulta toiselle oli prikulleen sama teksti. En oikeasti ollut edes lukenut sisältöjen esittelyjä, mutta silti ne olivat tarttuneet tajuntaani.

Yritys-Suomen sisällöntuottajalla lienee ollut kiire tai muuten iskenyt laiskotus, kun sivuston sisällöt on esitelty tismalleen samalla tavalla. Itse kyllä näkisin aikamoisiakin eroja näillä vaiheilla:

• Käynnistäminen
• Vakiintunut toiminta
• Kansainvälistyminen

Olisiko niin, että kirjoittaja oli varma, että ei näitä kukaan kuitenkaan lue?

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 13.10.2008 12:49

Kommentoi (0 kommenttia)

Kaikki tai ei mitään

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 6.10.2008 14:27

Kommentoi (0 kommenttia)

Mari Holkko

Vain himo-opiskelijoille?

Uusi kausi, uusi into – näin on alkanut moni syksy, eikä tämä sesonki ollut poikkeus. Haaveilin siis pienestä kurssista, joka pitäisi innon yllä vielä silloinkin, kun syksy valuu kohti talvea.

Selasin sivustoa jos toistakin ja hain kurssia, joka sytyttäisi. Metropolian sivuilta vihdoin huomasin houkuttelevan aiheen, joka oli aina kuulunut osastoon ”Tästä aiheesta haluaisin tietää enemmän”. Ilmoittautuminenkin näytti hoituvan kätevästi verkossa. Siinä hetkessä klikkasin eteenpäin, kun kerran verkkoilmoittautumista sivuilla tarjottiin.

Lomakkeen lokeroillakin on sanoma

Mutta vastassa olikin lomake, jossa oli koko näytön täydeltä lokeroita koodeille, kurssien nimille ja päivämäärille. Ei siis mitään helppoa ilmoittautumista, mielessä välähti. Palailin lyötynä takaisin kurssin esittelyyn ja hain tietoa koodista ja muusta. Ei löytynyt. Muutenkin alkoi mieleen hiipiä epäilys: ehkä koko homma on tarkoitettu niille, jotka hamuavat kurssin jos toisenkin.

Pyydämme Sinua täyttämään lomakkeen kaikki kohdat, ohje kehotti. Kurssien loputon rivi viesti siitä, että nyt ei mistään viihteestä ja virkistyksestä ole kyse, tämä on vakavasti otettava juttu. Antaa olla, päätin ja lähdin uusille sivuille elvyttämään nyt jo kituvaa oppimisen halua.

Kommentoi (0 kommenttia)

Jyrki Tuominen

Selatessani työpäivän aluksi verkkolehtiä lukaisin myös artikkelin Big Brother –talon väen toiveista saada Johanna Tukiainen vieraaksi. Hämmästyksekseni uutisen jälkeen tulleet kuusi lukijakommenttia eivät lainkaan käsitelleet itse jutun aihetta vaan sen kielioppia:

- Opetelkaa oikolukemaan tekstinne.

- Ei oo muuten ensimmäinen kerta. Itse asiassa virheettömät tekstit ovat aikamoinen harvinaisuus täällä.

Katsoin heti juttua uusin silmin, mutta en nähnyt toisellakaan lukemisella mitään kieliopillisia virheitä, joskin sitaatit olivat sallitusti puhekielisiä. En kuitenkaan lannistunut, vaan kopioin jutun wordille, josta punaiset alleviivaukset lopulta paljastivat peräti kaksi lyöntivirhettä, ”asukkaat” olikin tekstissä ”asukaat”.

Jotenkin tässä konkretisoitui ainakin itselleni yllättävä tosiasia, että hyvin monille tekstin täydellinen virheettömyys on äärimmäisen tärkeä asia. Huolimatta siitä, että tekstin aihepiiri on puhdasta viihdettä tai että verkon tekstejä on yleensäkin totuttu lähinnä silmäilemään.

Rima tuntuu olevan erityisen korkealla journalistissa teksteissä, mutta myös muissa asiateksteissä. Verkon keskusteluissa ja kommenteissa ei vastaavasti millään kieliopilla ole mitään väliä, eikä tietysti näillä foorumeilla tarvitse ollakaan.

Ammattimaisilla verkkotoimittajilla ja -tiedottajilla kirjoitusvirheiden mahdollisuutta nostaa tiukka viestintäkilpailu, jossa julkaisemisen nopeus ratkaisee. Ymmärrettävää, mutta pohjimmiltaan kyse on varmasti kirjoitusvirheitä vilisevän tekstin uskottavuudesta. Voiko sellaiseen enää muutenkaan luottaa?

Itse olen 20 vuoden aikana saanut lukuisia huomautuksia juttujeni ja muiden tekstieni kirjoitusvirheistä. Syy löytyy totuuden nimessä luontaisesta huolimattomuudestani kirjoittaessa tai ehkä jonkinlaisesta sokeudesta pikkuvirheille, enhän nähnyt BB-jutussakaan mitään.

Yritän tietysti aina itse tehdä parhaani ja edellytän jo ammattinikin puolesta, että kielioppi otetaan julkaistavissa teksteissä tosissaan. Omat laatukriteerini kallistuvat kuitenkin enemmän tekstin tyylin, luettavuuden ja kiinnostavuuden puolelle kuin siihen, että jokainen pilkku tai kirjain olisi aina sataprosenttisesti kohdallaan. Hyvää ötyä!

Kommentoi (0 kommenttia)