Kolme viikkoa kirjailijana

Olen jättänyt kustantajalle kuudennen kirjani käsikirjoituksen. Kysymyksessä on vihdoin ja viimein opas työelämän sähköpostiin. Se sama opus, jota kolmiviikkosella kirjailijalomallani toissa kesänä valmistelin - ja kauan ennen sitä.

Nyt saan myös päätettyä tämän aika usein mieltäni painaneen blogin kunniallisesti. Se ansaitsee kunnon lopun - olihan kyseessä ensimmäinen blogini nyt jo aika pitkässä sarjassa.

Vasta viime viikkoina olen ymmärtänyt, miksi meiliopas on viipynyt. Yksinkertaisesti siksi, että se on ollut todella vaikea kirjoittaa. Samalla oivalsin, miksi alan kirjoja on Suomessa mitättömän vähän ja maailmallakin niukemmin kuin monilta muilta verkkoviestinnän alueilta.

Tiedän jo ennalta, että Facebook- ja Twitter-kansa pitää kirjani aihetta auttamattoman vanhanaikaisena. Pitäkööt vain. Meili meitä pyörittää.

Kommentoi (0 kommenttia)

Kirjoitin tätä blogia kolme ihanaa elokuun viikkoa hämäläisessä järvimaisemassa. Tärkein kirjoitustyöni oli silloin tosin kirja - opas kenelle tahansa sähköpostin käyttäjälle.

Tätä edellistä blogimerkintää suunnittelin silloin toiseksi viimeiseksi:

"Ajattelin palata tälle palstalle vielä kerran - sitten, kun käsikirjoitus on valmis lähetettäväksi kustantajalle. Toivon sen päivän koittavan viikonloppuna, jona elokuu vaihtuu syyskuuksi." Noin kirjoitin elokuun lopulla.

Takaisin kouluttajaksi

Kirjoitustyölle ei ole riittänyt aikaa ihan suunnitelmien mukaan.

Kirjailijaviikoistani kului päivä silloin, toinen tällöin leipätyöhöni liittyviin asioihin. Kuvittelin ottavana menetetyt päivät ihan lähiaikoina takaisin.

Kävi toisin: kouluttajantyö otti minut ja aikani heti. Pitkän kesätauon jälkeen on ollut erityisen mukava palata arkisiin kuvioihin.

Uskon olevani kolmen kirjailijaviikon ansiosta parempi kouluttaja kuin aikoihin. Innostuksen palo, joka hetkittäin oli oravanpyörässä kadota, tuntuu löytyneen uudelleen.

Innostus on jopa jotenkin parempaa kuin koskaan ennen. Siksikö, että sen oli jo aika lähellä menettää?

Kirja valmistuu

Kokonaan leipätyö ei onneksi ole aikaani, ajatuksiani eikä energiaani nielaissut. Kirja on edelleen edennyt - nyt vähän hitaammin, mutta sitäkin vakaammin. Ei ole tullut enää kriisejä, jotka olisivat pistäneet pääni ja käsikirjoitukseni sekaisin.

Vielä vähän viilausta ja pikku täydennyksiä. Sitten se isolla liitetiedostolla kuormitettu meili lähtee kustantajalle.

Hyvään suuntaan

Sain kesän ja ehkä etenkin kolmen kirjailijaviikon kaupanpäällisinä elämääni merkittäviä, myönteisiä muutoksia. Kun malttoi pysähtyä, alkoi tapahtua vaikka mitä.

Esimerkiksi kirjoittamisen helppous ei jäänyt sinne niemennokkaan. Se on ilonani edelleen, muissakin ympäristöissä. Kirjoitustyö sujuu kuin vanhaan hyvään aikaan – erityisen paljon paremmin kuin kolmeen vuoteen tätä ennen. Ne vuodet olivat elämäni kiireisimmät ja muutenkin raskaimmat.

Päätin myös kesän jälkeen muuttaa työhuoneeni tavalliseen toimistoon - ensimmäistä kertaa liki kahteenkymmeneen vuoteen. Tähän asti olen ollut Scription toimistossa vain vieraileva tähti.

Silloin kun Scriptiota ei vielä ollut, assistenttinikin tekivät Alasilta Oy:lle etätyötä. Tahdoin tehdä muut työt omissa oloissani, kun koulutuksissa ihmisiä oli - ja on tietysti edelleenkin - ympärillä yllin kyllin.

Ammattikirjastoni muuttaa Lauttasaaresta Ruoholahteen jo ensi viikolla. On muutoksesta innostunut ja mukavasti jännittynyt.

Ilmoitan kyllä

Kun käsikirjoitus valmistuu, ja viimeistään kun painettu kirja ilmestyy, saat siitä kyllä tiedon. Klikkaa koneellesi syöte, joka tuo tiedon blogini uusista merkinnöistä automaattisesti.

Mutta vaikka et enää tälle palstalle palaisikaan, tuskin säästyt kirjauutisiltani. Työ on ollut sen verran pitkä ja mutkikas, että saatan tehdä valmiista kirjasta aika ison numeron.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.4.2008 13:03

Kommentoi (0 kommenttia)

Kirjailijaelämäni ainakin tässä blogissa on nyt päättymässä. Alun perin oli puhe kolmesta viikosta, ja se on nyt tullut käytetyksi.

Lopullinen osoitus paluusta arkeen oli myös kauden ensimmäinen koulutuspäivä. Etenkin tavallista pidemmän loman jälkeen se on joskus tervanjuontia, mutta ei tällä kertaa.

Lyhyeksi jääneestä yöunesta huolimatta tunsin itseni aamulla innostuneeksi ja iloiseksi. Tunnelma kohosi vielä, kun pääsin koulutuspaikalle. Tuntui ihanalta olla taas ihmisten parissa. Ryhmä oli poikkeuksellisen virkeä, valpas ja huumorintajuinen. Vai näinkö minä kaiken eri valossa kuin joskus muulloin?

Uskon kyllä, että myös useimmilla tai ihan kaikillakin osallistujilla oli hyvä päivä. Kukaan ei näyttänyt hermostuneen edes siitä, että junaliikenne oli aamulla sekaisin, mistä syystä ohjelmammekin alkoi vähän liukuvasti.

Kirjoittamisesta en enää luovu

On etuoikeus, jos voi tehdä rinnakkain kahta niin kiinnostavaa ja antoisaa työtä kuin kouluttaminen ja kirjoittaminen. Päättyvä kesä teki kuitenkin selväksi, että minulle kirjoittaminen on se todellinen kutsumus.

Enää en kirjoittamisen ilosta vapaaehtoisesti luovu; tekstin tekoon joskus liittyvä tuska on otettava mukaan kaupanpäällisenä. Minulla on sentään aika painava sana sanottavana työkalenteriini, vaikka en sitä itse konkreettisesti päivitäkään.

Sivu sivulta, päivä päivältä

Kirjailijaurani tulevaisuus ei sentään ole yksin omassa päätäntävallassani. On kuunneltava jonkin verran myös koulutusasiakkaita, kustantajaa ja monia muitakin.

Hyvää terveyttä ei liioin kannattaisi pitää itsestään selvänä luontaisetuna. Olen viime vuosina kokenut, miten suuresti läheistenkin sairaus ja/tai elämänmuutokset vaikuttanut myös minun elämääni.

Jospa kolmesta viikosta kesäkirjailijana jäisi pysyvästi se oppi, että osaisi elää tätä päivää: keskittyä siihen, mitä kulloinkin tekee, pyhittää itselleen aikaa kiireettömään ajatteluun, jättää menneet taakseen ja ottaa huomisen aikanaan sellaisena kuin se on tullakseen.

Kirjain kirjaimelta ja sivu sivulta kirjaprojektini on edistynyt. Ei se yhtenäkään päivänä mennyt kuluneen kolmen viikon aikana taaksepäin Ei edes pysähtynyt, vaikka käytännön kirjoitustyössä oli joskus taukoa.

Kiitos blogille ja lukijoille

Tästä blogista tuli kirjoitusviikkoina minulle käsittämättömän tärkeä - suorastaan rakas. Auringon ohella se rytmitti päiviäni.

Kiitos myös lukijoille. Kovin montaa teitä ei tilastoista päätellen ole ollut, mutta laatu on varmaan korvannut määrän. Olen saanut teiltä muilta sähköpostissa, puhelimessa, tekstareissa ja kasvokkain keskustellen kannustusta kirjaprojektiini. Ruostesaaren Mari rohkeana naisena kommentoi oikein palstoilla. Jokainen sana on tullut tarpeeseen.

Kirjailijaviikoistani kului päivä silloin, toinen tällöin arkityön asioihin. Otan ne kaikki ihan lähiaikoina takaisin.

Ajattelin palata tälle palstalle vielä kerran - sitten, kun käsikirjoitus on valmis lähetettäväksi kustantajalle. Toivon sen päivän koittavan viikonloppuna, jona elokuun vaihtuu syyskuuksi.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.4.2008 13:04

Kommentoi (0 kommenttia)

Ensimmäinen virallinen työpäivä kesäloman ja kirjoitusvapaan jälkeen sujui paljon paremmin kuin etukäteen pelkäsin. Maanantai on Scription sisäisten palavereiden päivä - loppuviikoksi kouluttajat sitten lähtevät omille retkilleen.

Se innostus, jonka kirjoitustyö minussa kesällä sytytti, tuntui siirtyneen myös arkityön puolelle. Innostusta ja työn iloa pitää vaalia vastuullisesti - samaan aikaan herkästi ja jämäkästi.

Tärkeintä on karttaa systemaattisesti hapannaamoja.

Kirjoitusvimma ei jäänyt niemennokkaan

Iltakahdeksalta käynnistyi kuin itsestään pitkähkö kirjoitusrupeama. Välillä vain täytyi käydä haukkaamassa happea. Kahden kuukauden ulkoilmaelämän jälkeen on vähän vaikea tottua olemaan sisätiloissa.

Kauhistelin aamulla toimistolle ajaessani, ettei hieno kirjoitusvire vain jäänyt sinne kesäniemeen. Mutta ei - kyllä se on mukana kulkenut.

Yksin olet, kirjailijaparka

Olen viimeisen kolmen viikon aikana päässyt palauttamaan mieleen, miten monin tavoin yksinäistä puuhaa kirjan kirjoittaminen on. Itse työ kuuluukin tehdä yksin, kun omasta kirjasta on kyse.

Kommentteja saa lähinnä niiltä, jotka tuntevat kommentoinnin vastavuoroisuuden tai jonkin muun pätevän syyn perusteella velvollisuudekseen.

Ne, jotka ihan oikeasti jakavat kirjantekijän lapsenomaisen ilon ja kannustavat hankalissa mutkissa, taitavat loppujen lopuksi mahtua yhden käden sormiin. Tälle pikkuiselle, mutta pippuriselle joukolle olen sydämestäni kiitollinen

Onneksi voi luottaa siihen, että lopullisilta lukijoilta palautetta kyllä tulee, kun kirja on ilmestynyt. Siihen sisältyy - jos vanhoihin kokemuksiin on luottamista - tasapuolisesti kiittäviä ja korjaavia kannanottoja. Muutamien lukijoiden kanssa on joskus syntynyt pitkiäkin keskusteluja sähköpostissa.

Nyt on korkea aika nukkua muutama tunti, että aamulla riittää energiaa kauden ensimmäiseen koulutuspäivään. Etten vain rupeaisi nettikirjoittamisen päivässä puhumaan vahingossa sähköpostiviestinnästä.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.4.2008 13:04

Kommentoi (0 kommenttia)

Heräsin tähän pyhäpäivään siihen aikaan, kun aurinko nousi esiin saunarannan puiden takaa. Voi hyvinkin olla, ettei ennen syksyntuloa enää tule istuttua aamukahvilla ulkopöydän ääressä, ainakaan pelkässä yöpaidassa.

Päivällä aurinko piiloutui pienten ukkospilvien taakse, mutta nyt se laskeutuu kirkkaalta taivaalta länteen. Aivan niin kuin sen kuuluu tehdä, jotta minunkin elämässäni olisi jonkinlainen rytmi ja järjestys.

Viiime päivien kova tuuli on tyyntynyt. Tyyni, joskin haikea on myös kesäkirjailijan mieli. Huomenna alkaa armoton paluu arkeen.

Hämeenlinnassa on tänä viikonloppuna vietetty Elomessuja. Messutkoot minun puolestani. Kuikan huudoissa ja laineen liplatuksessa on ollut elämystä riittämiin.

En päivääkään vaihtaisi pois

Aloitin tämän blogin ja kesäisen kirjaurakkani 1. elokuuta. Olen päättänyt olla kerrankin tarkka ja pitää tiukasti kiinni alkuperäisestä sopimuksesta itseni kanssa: kolme viikkoa kirjailijana, ei päivääkään vähempää.

Elokuu alkoi keskiviikkona, joten vasta tiistaina, ylihuomenna tulee kolme viikkoa täyteen. Tiistaina sattuu olemaan myös syyskauden ensimmäinen koulutus. Ehdin sopivasti vertailla tässä blogissa kirjailijan ja kouluttajan hommia ihan tuoreen kokemuksen perusteella.

Ihmeitä kyllä pitää sattua, jos vielä ehdin katua tätä kesätyötäni. Jokainen uusi päivä on tuntunut olevan tähänastisen elämäni paras.

Muistan kyllä valitelleeni jos jonkinlaista luovuuden tuskaa ja kirjoituskipsiä. Upeinta on ollut päästä kaikkien niiden yli mainioon kirjoitusvireeseen.

Hiljaa hyvä tulee

Kirjan monet yksityiskohdat asettuivat tänään kohdalleen. Vielä riittää rakentamista, mutta nyt sentään jo itse näen, mitä aion saada valmiiksi. Kun aloitin tämän homman neljän keskeneräisen käsikirjoituksen keskeltä, joka ainoa rivi siinä röykkiössä tuntui vieraalta ja ennen kaikkea hyödyttömältä.

En vieläkään tiedä, syntyykö aineistosta joskus jotain muuta, jonka suostun luovuttamaan julkaistavaksi. Tai jonka joku suostuu julkaisemaan. Mutta yksi kirja kumminkin syntyy: käytännönläheinen opas työelämän sähköpostiviestintään. Se ilmestyy, vaikka minun pitäisi se omin käsin painaa.

Uudella kirjallani on jo nimi, sillä on profiili ja päivä päivältä selkeämmin näkyvät luonteenpiirteet. Tekstistähän tässä projektissa ei alun alkaenkaan ollut pulaa.

Kirja on syntynyt näinä viikkoina yhtä hiljalleen kuin tuo tämän kulmakunnan komein kalastusvene lipuu järvellä. Vene tulee monine vapoineen säännöllisesti, joka ilta. Yhäkö ne kuhaa pyytävät? Edelleenkö minä tässä kirjaa kirjoittelen?

Kun mieleen ei tule enää lisää puhkikuluneita sanontoja, jotka sopisivat edes joten kuten väliotsikoiksi, menen tästä saunaan ja uimaan.

Pitkään en ehdi viipyä. Täytyy joutua kirjoittamaan.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.4.2008 13:05

Kommentoi (0 kommenttia)