Niemennokan näkökulmia

Niemennokka on niitä mökkipaikkoja, joissa ei risuja poltella. Pienestäkin nuotiosta voisi syttyä vaikka millainen rovio. Vähän harmillinen realiteetti, savun tuoksu kun jotenkin kuuluisi kevääseen.

Tänään tulenteko ulkogrilliinkin olisi silkkaa hullutta. Itätuuli tuivertaa niin, ettei edes pihan haravointi onnistu. Tai kyllähän haravoida voi, mutta lehdet lentelevät kaikkialle muualle kuin olisi tarkoitus.

Täällä viljellään
vain sivistystä

Tontilla ei liioin kompostoida lehtiä. Multaa ei nimittäin tarvita mihinkään, ei kasvimaahan eikä edes kukkapenkkiin. Kesäkukat loistavat pääosin amppeleissa. Muutamaan terasseja koristavaan laatikkoon ja purkkiin jaksaa kuskata mullat kaupastakin.

Mitä köyhemmäksi maaperä käy, sitä lähempänä toteutumista on haave kukkakedosta. Viime kesä antoi jo enteitä tulevasta.

Verkkaiset mutta määrätietoiset entistämistoimet ovat jatkuneet joka kesä edellsiten asukkaiden jäljiltä. Kovimpina haasteina ovat valtavan suuri ja aika huonokuntoisen näköinen hopeapaju sekä jonkin sortin syreenipuska, jota on istutettu vähän joka nurkkaan. Hyvällä silmällä en katso liioin balsamipoppelia, joka työntää juuriversojaan kaikkialle - myös aamukahviterassin lautojen raoista.

Maalaistalon tyttärenä ymmärrän, että tämä paikka soveltuu ehdottomasti parhaiten henkisen kulttuurin viljelyyn.

Siirtolava tietää
rakkoja käsiin

Kun risuja ei voi polttaa eikä lehtiä haluta paikan päällä kompostoida, ainoaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut suuri siirtolava. Se ilmestyy pihaan yleensä helatorstaiksi ja häipyy seuraavana maanantaina. On siis neljä päivää aikaa haravoida ja kärrätä se tupaten täyteen.

Mitään muuta kuin lehtiä, oksia ja edellisvuoden heinäkasveja kuormaan ei sovi työntää. Sen pitää olla puhdasta biojätettä.

Pinta-alaa ei ole mitenkään mahdottomasti, mutta puut ovat suuria ja komeita. Niistä kertyy uskomaton määrä haravoitavaa. Lehtipuhallin pitäisi ehkä taas hankkia avuksi. Edellinen oli näitä nykyaikaisia yhden kesän malleja. Jos sellaisiin joka mutkassa sortuu, saa kohta tilata toisen lavan ongelmajätteitä varten.

Jo nyt voi varmuudella sanoa, että ainakin omat käteni ovat helatorstaista alkavan pitkän viikonlopun jäljiltä rakoilla. Siinä aivät auta hanskat eivätkä mitkään muutkaan varotoimet. Mutta voi sitä onnen tunnetta, kun pihan saa näyttämään siistiltä ja valmiilta vihreyden tulla.

Aikataulun voi muuttaa vain sää. Ikinä muulloin ei tule seurattua sääennusteita yhtä tarkasti kuin toukokuussa.

Leipätyöt joutaisi
tehdä talviaikaan

Asiakasorgansaatioiden aatokset eivät aina käy yksiin mökkeilyharrastukseni kanssa. Olen jo pitkään ihmetellyt, mikä vimma suomalaisessa työelämässä on lykätä hankkeita yli pimeän, hyvin sisätöihin soveltuvana talvikauden valoisaan kevääseen ja jopa hurmaavaan alkukesään.

Monia töitäni voisin tehdä etänä niemennokasta, mutta kouluttaa en toistaiseksi voi. Onhan siinä vähän muutakin ongelmaa. Jos ulkona ei esimerkiksi juuri nyt sattuisi olemaan noin mahdoton tuuli, minä toteuttaisin ilman muuta unelmaani ja haravoisin pihaa. Enkä edes koskisi tietokoneeseen.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 6.5.2010 04:42

Kommentoi (0 kommenttia)

Vielä toissa perjantaina mökkijärven selkää peitti jääkansi. Rantavedet olivat osin sulat, ja jo tutuksi tullut railo halkaisi jään melkein vastarannalle asti. Kovasti toivottiin kunnon tuulia.

Jo sunnuntaina iltapäivällä tunnelma niemennokassa oli muuttunut. En väitä, että siellä olisi vihertänyt, eikä tarvinnutkaan. Olihan vielä viikko vappuun.

Avoin vesi vain on kesän varma merkki. Harvoin järvet ovat kai keväällä kerran sulaneet ja sitten jäätyneet uudelleen saman tien ennen juhannusta tai edes ihan heti sen jälkeen.

Vesijärjestelmä
ensin toimimaan

Jäätilanne oli tärkeää käydä varmistamassa. Jos järvi ei olisi auennut, ei mökkitalkkari Aimo olisi pystynyt pistämään vesijärjestelmää toimintakuntoon.

*Raakavesi' otetaan puhtaasti järvestä ja suodatetaan tutkimusten mukaan juomakelpoiseksi. Tosiassa juoma-, kahvi- ynnä muu vesi ruokavesi kuljetaan kotoa tai kaupasta. Pesukoneisiin, uusien perunoiden pesuun ja moneen muuhun puhdistettu järvivesi kelpaa mainiosta.

Rantasaunalle vesi kuuluu tietenkin kantaa ämpäreillä. Se on osa rituaalia. Veden tarve on onneksi siellä vähenemään päin, kun toiseen rakennukseen saadaan vihdoin valmiiksi suihku.

Jätevesijärjestelmäkin on muuten asianmukainen, elleivät viranomaiset keksi uusia vaatimuksia.

Seuraavaksi
kevätsiivous

Mökkielämän ylellisyyksiin kuuluu minusta se, että asiansa osaava siivousliike pistää 3-4 kertaa kesässä paikat kuntoon: ensimmäisen kerran aikaisin keväällä, sitten juhannukseksi, kolmannen kerran heinäkuun perinteisiä suuria nimipäiväjuhlia varten.

Elokuisista rapujuhliin on yleensä pystytty valmistautumaan omin voimin. Nyt ohjelmassa saattavat olla tavallista mittavammat elojuhlat, joten ehkä apu on ennen niitäkin tarpeen.

Tänä keväänä siivouspartio ehti paikalle juuri sopivasti vapun alla.

Varkaat eivät
lumessa kahlaa

Mökkitietä ei talvella pidetä auki - tarkoituksella. Se selittänee, että vähät varkaustapaukset ovat sattuneet kesäaikaan

Edet hiiret eivät ole yrittäneet vallata kylmillään olevia rakennuksia. Oravien ja jopa sisätiloihin tuppaavien sorsapoikueiden kanssa on sitä vastoin varauduttava jokakesäisen taisteluun niemennokan herruudesta.

Omavaltaisesti käyttäytyvät ja isäntäväven loma-aikataulsuta täysin piittaamattomat remonttimiehet sitä vastoin eivät tänä vuonna valtaa kesäparatiisiamme. Yksi putkimiesmies sitä sorttia täytti viime kesänä kiintiön ainakin kymmeneksi vuodeksi.

Remonttilista on tänä vuonna lyhyt: vain suhkuhuone on tarkoitus viimeitellä loppuun, ja laituri on tullut vaihtoikään.

Kaikki on tuota pikaa valmista kesän tulla.

Blogi muuttaa kohta
uuteen osoitteeseen

Tämä blogi on ilmestynyt kaksi kesää Scriptio.fi -yrityssivustolla. Nyt se tekee muttoa omille kovisivuilleni osoitteeseen Alasilta.fi.

Kerron lisää heti, kun tiedän tarkan aikataulun.

PS. Tämä kirjoitus oli jo aika pitkälle luonnosteltu ja kirjoitettu perjantaina. Vappu on kuitenkin kevään juhla eikä mikään kirjoitusloma, joten viimeistely ja julkaisu sai jäädä juhlan jälkeiseen aamuun.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 2.5.2010 13:32

Kommentoi (0 kommenttia)

Syysloma on kulunut kotinurkissa. Metsässä on riittänyt suppilovahveroita ja ainoassa luumupuussa satoa. Ulkoilullisten päivien jälkeen sielua ovat hivelleet hyvät kirjat, kynttilä ulkona ja sisällä sekä tietysti takkatuli.

Tänään - syysauringon paistellessa kirkkaalta sinitaivaalta - tuntui olevan mitä sopivin päivä lähteä lopettamaan mökkikautta. Yhtä ja toista tavaraa piti vielä siirtää talvikorjuun. Ihan kaikki hommat eivät totta puhuen tulleet edes tehtyä, kiireisimmät kuitenkin.

Aikaa ja ajatuksia sitoi se, että piti sanoa nimenennokalle näkemiin.

Käveleviä tavaroita

Menneen ihanan suven idyllin ainoat häiriötekijät olivat nurkissa hiiviskellyt varas ja epäluotettava putkimies.

Tosin varas oli sen verran hempeämielinen, että palautti alkukesästä pöllimänsä baarijakkaran.

Sama ihme oli tapahtunut uudelleen. Kyse oli vain vanhoista hyllytasoista, joita ei mitenkään kadonneeksi kuulutettukaan; kunhan pienessä porukassa niiden häipymistä hieman hämmästeltiin. Nyt nekin olivat palanneet täsmälleen samalle paikalle, mistä olivat lähteneet kävelemään.

Putkityöt pätkinä

Rapurosvot ja omantunnon tuskiin tulevat pikkuvarkaat ovat aika pieni murhe. Ne oikeastaan tuovat vain pientä jännitystä muuten niin auvoiseen mökkielämään.

Epäluotettavan putkimiehen tapaus oli ihan eri sarjassa. Ammattilaiena esiintyvä aikamies ottaa vastuulleen aikaisin keväällä työn, jota ei selvästi ole aikeissakaan tehdä koko kesänä valmiiksi. Hintaa sitä vastoin kertyi saman verran kuin kaikista aiemmista - isommista ja pienemmistä - putkihommista yhteensä.

Jonkinlainen tarjouskin keväällä oli tehty, mutta se ei oikein ottanut toteutuakseen. Siinä arvioituja työvaiheita karsiutui pois ja ksutannuksia kertyi vastaavasti lisää.

Jos putkimies joskus etukäteen ilmoitti saapuvansa, hän ei missään nimensä saapunut. Vähitellen oppi, että todennäköisimmin häntä sopi odotella lauantai-iltapäiväksi.

Edes kiinteistön yleisavainta herra ei pyytämättä palauttanut.

Urakka siis jatkuu keväällä, mutta urakoitsija sentään vaihtuu.

Kiitollisella mielellä

Noista pikkumurheista huolimatta ajattelen mennyttä mökkikesää suurella kiitollisuudella. Siitä sain voimaa, jota työ ja pitkä talvi vaativat.

Jos Luoja suo, mökkeily ja tämä blogi alkavat taas aikaisin ensi keväänä.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 14.10.2009 16:31

Kommentoi (0 kommenttia)

Vuosi vuodelta syksy pääsee tulemaan pahemmin varkain. Työt nielevät loman jälkeen liian nopeasti ajan ja ajatukset.

Tämäkin viikonloppu olisi kuin luotu mökkielämään: kohtalaisen lämmintä ja luonnossa ihana väriloisto. En tosin muista, milloin syys-lokakuun vaihteessa olisi ollut näin paljon kirkasta vihreää puissa.

Jotenkin kesämökkeily ei vain enää maistu. Tai toisaalta se maistuisi ehkä niin hyvältä, että tuntuu turvallisemmalta kuin ei heittäydy enää sen lumoihin.

En usko, että koskaan kyllästyn mökkielämään. Toistaiseksi karu tosiasia vain on se, ettei elämässä ole sille tilaa niin paljon kuin toivoisin.

Aika on juuri nyt

Monien ihmisten elämänmutkat ihan viime kuukausina ovat muistuttaneet, ettei kannattaisi lykätä hyviä asioita tuonnemmaksi - odottamaan mukamas joutilaampaa aikaa. Se on saanut minut ajattelemaan, että niin kauan kuin hyvää terveyttä riittää, voimat varmaan riittävät myös päätöksiin, joilla mökkikesäni jo ensi vuonna pitenee.

Kysymys on tietysti paljon muusta - tärkeämmästäkin - kuin niemennokassa vietettyjen vuorokausien lukumäärästä.

Turha pistää juttua kiertämään eläkkeelle jäämisestäni. Se on tälläkin kertaa ennenaikainen.

Kivireestä rantakiville

Entistä tarkemmin aion kuitenkin katsoa, mitä teen ja mitä en. Aivan erityisesti olen vetämässä työkuvioissa rajaa sellaisiin ihmisiin, jotka mukavuudenhaluaan tai muuten - en tiedä enkä välitäkään tietää - keskittyvät vain vaatimaan, valittamaan ja vastustamaan.

Paljon parempi itselleni ja koko maailmalle on, että senkin ajan, mikä tuon kivireen kiskomiseen tuhlaantuu, tuijotan tästä eteenpäin järvenselkää.

Pari viikkoa vielä

Vielä tänä vuonna tämä kesäblogi ei ilmesty ihan puolta vuotta. Mutta olkoon symbolinen tavoite, että ensi vuonna tuo raja rikkoutuu.

Pariksi viikonlopuksi riittää vielä syystöitä. Mikä sen mukavampaa.

Kommentoi (0 kommenttia)

Syksyn on kai myönnettävä tulleen vähintään ovelle.

Sää oli edelleen kesäinen: aurinko paistoi, ja lämpötila kipusi liki kahtakymmentä. Mutta syksyn merkeiltä ei enää voinut sulkea silmiään eikä muitakaan aistejaan.

Kesäneilikoiden voisi vielä väittää kuolleen kuivuuteen, mutta niiden ympärille kertyneet kuivien lehtien röykkiöt paljastavat, mistä on kysymys. Koko kesän vehreinä pysyneisiin rantakoivuihin oli ilmestynyt kullankeltaisia lehtiä. Ne olivat kuin suoraa huutoa itsepintaiselle suvisuomalaiselle: usko jo - vuodenaika vaihtuu tuota pikaa.

Syyskuu merkitsee minulle varmaan elämän loppuun asti uuden lukuvuoden alkua. Se on innostavaa, mutta myös ristiriitaista aikaa. Ilmiselvimmin keskenään riitelevät vapaa kesäelämä ja tiukasti kalenteriin ja kelloon sidottu työkausi.

Aina väärässä paikassa

Joudun syksy syksyltä vakavammin pohtimaan myös sitä, missä kotini oikein on.

Mökille tekee syksylläkin mieli - nauttimaan juuri tällaisista päivistä kuin tänään. Kotona pysymisen puolesta taas puhuvat tutut sienimaat, joiden tenhoa hirvikärpäset tosin ovat takavuosiin verrattuna vähentäneet. Kun avaruudessa asustellaan ja kännykällä hoidetaan kohta koko ihmiselämä, niin eikö joku insinööri pystyisi keksimään älyvaatetuksen, joka pitäisi nuo ötököistä inhottavimmat loitolla.

Niemennokan ainoa varjopuoli on se, ettei se pysty säilömään kesää ympäri vuoden. Se on kesämökki, joka pitää taas kohta pistää talviteloille.

Kotipiirini ainoa on puute puolestaan on se, etten näe järveä vaikka pyörin pihalla 360 astetta. Ja jos näkisin, kyse ei olisi siitä maisemasta, joka on minulle tuttu jo lapsuudesta lähtien. Kaikkea ei voi saada.

Töiden vuoksi Helsinkiäkin on pakko pitää jonkinlaisena kotina. Scriptio Oy:n uudessa, viihtyisässä töölöläistoimistossa on vain yksi vika: se ei sijaitse Hämeessä.

Tahdon jatkaa töitä vielä pitkään, jos Luoja terveyttä suo. Mutta jotenkin elämälläni on nyt liian monta maantieteellistä kiintopistettä. Jos vain tavarat olisivat aina väärässä paikassa, sen vielä kestäisi. Mutta myös ajatukset ja tunteet ovat alkaneet viivähtää aina siellä, missä en fyysisesti sillä hetkellä satu olemaan.

Kerran kirjoittaja, aina kirjoittaja

Tänä syksynä elämääni on ilmestynyt vielä yksi uusi ristiriita. Tai ainakin huomaan sen nyt selvemmin kuin ennen. En nimittäin tiedä, olenko loppujen lopuksi kouluttaja vai kirjoittaja.

Aika ajoin nuo kaksi roolia - ja vielä pari muutakin - ovat yhdistyneet sujuvasti ja antoisasti. Mutta nyt olen alkanut tuntea tavatonta paloa nuoruuteni suureen rakkauteen: kirjoittamiseen. Olen kirjoittaessani onnellisempi kuin puhuessani yleisön edessä. Ja se on kohtalaisen narsistin kyseessä ollen iso ihme.

Viime päivien tunnelmissa olisin saattanut hyvinkin ilmoittaa, että minun kalenteriini ei sitten enää ikinä oteta yhtään uutta koulutusta. Olisin toki muuttanut mieleni heti, kun olisin seuraavan kerran ollut kouluttajana tositoimissa. Ihmiset ovat ihanan inspiroivia

Raadollinen syy sille, että jatkan kouluttajana, on taloudellista laatua. En minä tässä iässä enää pääsisi enkä tosin tahtoisikaan takaisin journalistin tai mainonnansuunnittelijan ammattiin. Ja kun en kirjantekijänäkään ole mikään raijaoranen tai artopaasilinna, tuskin pystyisin elättämään itseäni kirjoittamalla.

Mutta mikä on ollessa, kun voi mökki-illan leppoisissa tunnelmissa bloggailla omaksi ilokseen - kirjoitella ihan mitä huvittaa.

Tunnistin tänään tuulessa varmat muutoksen enteet. Jotain jännittävää on luvassa.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 12.9.2009 22:30

Kommentoi (0 kommenttia)