Interaktiiviset

Katariina Terämaa

Istuin tyttäreni kanssa tarkkailupenkillä, bussin edessä. Kumpikin meistä pitää ihmisten seuraamisesta. Joskus voi kuitenkin ensivaikutelma pettää.

Sörkässä bussiin nousi resuisissa farkuissa, huppu päässä , parransänki naamassa , mies. ensi olettamuksella kuvittelin hänen tulevan suoraan kapakasta. Lian ja hien tuoksu leijui mukanaan. Kukaan ei tuoksu enää tupakalle, vaikka koko päivän kapakassa istuisikin. Hän lösähti näkövammaisten paikalle ja rupesi soittelemaan. Minä kuuntelin korvat höröllä hieman herkkää nenääni nirpistäen.

Puhelussa oli asiallinen, miehekäs sävy. Hän pyysi ihmisiä yövuoroon työhön. Tässä vaiheessa kuvittelin, että kysymyksessä oli nuoriso-ohjaaja, kunnes valo syttyi päässäni. Puhelun mukaan hän oli tiputellut katoilta lunta monta päivää putkeen ja lumimiehistä oli pulaa. Ymmärrettävää oli , että hiki haisi.

Viimeinen puristus ammattilaisen ottein

Viimeinen puhelu oli asiakaspalvelun laatua. Luultavasti kiinteistöhuollon asiakas ei varmasti arvannut soittavansa bussiin, fyysisesti uupuneelle herralle, joka kärsivällisesti selitti, ettei heiltä pääsisi nyt kukaan paikalle, koska miehiä ei yksinkertaisesti irronnut muihin tehtäviin . Hän lupasi palata asiaan heti kun se on mahdollista.

Nostin hattua ja otin oppia tästä ponnistuksesta.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 5.3.2010 09:42

Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

Kommentoi kirjoitusta
*Nimi
Sähköpostiosoite (ei tule näkyviin)
Kotisivu
*Kommentti
* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.