Latausta myös puheeseen.
Julkaistu alunperin 2.11.2009
Anna palaa
Muistelin eilisessä jutussa, miten esitysten avuksi tarkoitettu tekniikka on muuttunut kouluttajaurani aikana. Paljon se on.
Outin kommentin ansiosta kunnolla muistin, miten kaukana etujoukot jo marssivat. Kannattaa käydä katsomassa: www.prezi.com.
Tekniikan mahtia työelämän esityksissä liioitellaan rankasti. Niin on tehty myös tämän syksyn verkkokeskusteluissa.
Tyhjää tai tylsää
- vai molempia?
Miten se nyt olisi PowerPointin, projektorin tai punaista valoa vilkuttavan kaukosäätimen vika, jos ihmiset pitävät surkeita esityksiä?
Mittakeppinä ei tarvitse käyttää ulkomaanguruja, jotka voittavat lavasäteilyssä Karita Mattilankin. Arvosana jää luvattoman usein heikoksi, vaikka vaatimuksina olisivat vain sisällön selkeys ja sanankäytön sujuvuus.
Joskus esitys on sisällöltään tyhjä, toisinaan taas tyyliltään tylsä. Tai sitten molempia. Yleisen käsityksen mukaan tylsyyden voi antaa tyhjyyttä armeliaammin anteeksi.
Esitys loppuun asti
vaikka piuhat poikki
Toivon kaikkien muidenkin esiintyjien matkan varrelle runsain mitoin sitä, mistä itse olen eniten oppinut: myöhästeleviä lentokoneita, palaneita projektorin lamppuja, heikosti ilmastoituja kokoontumistiloja, häiriköiviä osallistujia ja seinän takana jurnuttavia porakoneita.
Olen kerran vetänyt nettikirjoittajien koulutuspäivän ilman sähköä. Syysmyrsky katkoi linjat, ja niin me siellä korpikurssilla sitten pohdimme verkkoviestintää kynttilän valossa.
Hyvin toiminnalliseksi tarkoitetussa työpajassa taas emme saaneet lainkaan yhteyttä intraan, jota olimme kokoontuneet suurella joukolla koko päiväksi arvioimaan ja kehittämään.
Kalvokaudella laukku eksyi kerran ja heti perään vielä toisenkin eri suuntaan kuin matkasaarnaaja. Laukussa oli tietysti pari tuhtia mapillista niitä tärkeitä kelmuja. Mikä siinä muu auttoi kuin puhua omasta päästään.
Pikku harmeista
tosi järkytyksiin
Nyt jo hassun hauskoilta tuntuvat harmit asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun mieleen nousevat todella kovat tilanteet.
Hilpeä ja aktiivinen ryhmä terveydenhuoltoalan ammattilaisia hiljeni hetkessä, kun yksi mukana olleista sai sairauskohtauksen. Suruviesti saapui vielä saman päivän iltana.
Viime syksynä olin kouluttamassa eräässä ammattikorkeakoulussa opiskelijaryhmää päivänä, jolloin Kauhajoelta kantautuneet uutiset järkyttivät jokaista meistä. Tänä syksynä vedin taas saman päivän. Nyt voimassa oli ehdoton määräys lukita luokan ovi oppitunnin ajaksi.
Rohkea esiintyjä saa
yhteyden yleisöönsä
Työelämän esitykset pidetään pääosin keskellä oikeaa elämää. Eivät ne ole oopperaa tai toisenlaisiin mutta kumminkin komeisiin kulisseihin sijoitettua Tapahtumaa.
Ongelma ydin on, etteivät esiintyjät saa läheskään aina yhteyttä yleisöönsä. Suurin syy tuskin on PowerPoint. Miten monta hyvää mahdollisuutta onkaan pilannut esiintyjän mukavuudenhalu, miellyttämisen tarve tai suoranainen pelkuruus.
Myös henkisessä yhteydessä on mukana sähköistä latausta, joka joskus sähisee ja lyö kipinää. Oikosulkukin on mahdollinen. Elämää se vain on.
On todella surkeaa, jos esityksen pitäjällä ei ole mitään sanottavaa. Vielä surkeampaa, jos hän ei uskalla sanoa sitä, mitä pitäisi.
Muistan kyllä, että lupasin kirjoittaa tänään esitysaineistoista. Ehtii sen huomennakin.
- - - - - - - - - -
Kirjoituksessa oli 2 kommenttia, kun se siirrettiin tähän arkistoon:
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 7.3.2010 13:28
Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.
Tulosta sivu
On totta, että itsestään ja aiheestaan oppii paljon kun tekniikka pettää, toteaa nimimerkki "jokunen sovellusohjelmakurssi on ollut pakko pitää ilman datatykkiä" :)