Kuva piti tuulella ottaa ikkunan läpi.
Niemennokka on niitä mökkipaikkoja, joissa ei risuja poltella. Pienestäkin nuotiosta voisi syttyä vaikka millainen rovio. Vähän harmillinen realiteetti, savun tuoksu kun jotenkin kuuluisi kevääseen.
Tänään tulenteko ulkogrilliinkin olisi silkkaa hullutta. Itätuuli tuivertaa niin, ettei edes pihan haravointi onnistu. Tai kyllähän haravoida voi, mutta lehdet lentelevät kaikkialle muualle kuin olisi tarkoitus.
Täällä viljellään
vain sivistystä
Tontilla ei liioin kompostoida lehtiä. Multaa ei nimittäin tarvita mihinkään, ei kasvimaahan eikä edes kukkapenkkiin. Kesäkukat loistavat pääosin amppeleissa. Muutamaan terasseja koristavaan laatikkoon ja purkkiin jaksaa kuskata mullat kaupastakin.
Mitä köyhemmäksi maaperä käy, sitä lähempänä toteutumista on haave kukkakedosta. Viime kesä antoi jo enteitä tulevasta.
Verkkaiset mutta määrätietoiset entistämistoimet ovat jatkuneet joka kesä edellsiten asukkaiden jäljiltä. Kovimpina haasteina ovat valtavan suuri ja aika huonokuntoisen näköinen hopeapaju sekä jonkin sortin syreenipuska, jota on istutettu vähän joka nurkkaan. Hyvällä silmällä en katso liioin balsamipoppelia, joka työntää juuriversojaan kaikkialle - myös aamukahviterassin lautojen raoista.
Maalaistalon tyttärenä ymmärrän, että tämä paikka soveltuu ehdottomasti parhaiten henkisen kulttuurin viljelyyn.
Siirtolava tietää
rakkoja käsiin
Kun risuja ei voi polttaa eikä lehtiä haluta paikan päällä kompostoida, ainoaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut suuri siirtolava. Se ilmestyy pihaan yleensä helatorstaiksi ja häipyy seuraavana maanantaina. On siis neljä päivää aikaa haravoida ja kärrätä se tupaten täyteen.
Mitään muuta kuin lehtiä, oksia ja edellisvuoden heinäkasveja kuormaan ei sovi työntää. Sen pitää olla puhdasta biojätettä.
Pinta-alaa ei ole mitenkään mahdottomasti, mutta puut ovat suuria ja komeita. Niistä kertyy uskomaton määrä haravoitavaa. Lehtipuhallin pitäisi ehkä taas hankkia avuksi. Edellinen oli näitä nykyaikaisia yhden kesän malleja. Jos sellaisiin joka mutkassa sortuu, saa kohta tilata toisen lavan ongelmajätteitä varten.
Jo nyt voi varmuudella sanoa, että ainakin omat käteni ovat helatorstaista alkavan pitkän viikonlopun jäljiltä rakoilla. Siinä aivät auta hanskat eivätkä mitkään muutkaan varotoimet. Mutta voi sitä onnen tunnetta, kun pihan saa näyttämään siistiltä ja valmiilta vihreyden tulla.
Aikataulun voi muuttaa vain sää. Ikinä muulloin ei tule seurattua sääennusteita yhtä tarkasti kuin toukokuussa.
Leipätyöt joutaisi
tehdä talviaikaan
Asiakasorgansaatioiden aatokset eivät aina käy yksiin mökkeilyharrastukseni kanssa. Olen jo pitkään ihmetellyt, mikä vimma suomalaisessa työelämässä on lykätä hankkeita yli pimeän, hyvin sisätöihin soveltuvana talvikauden valoisaan kevääseen ja jopa hurmaavaan alkukesään.
Monia töitäni voisin tehdä etänä niemennokasta, mutta kouluttaa en toistaiseksi voi. Onhan siinä vähän muutakin ongelmaa. Jos ulkona ei esimerkiksi juuri nyt sattuisi olemaan noin mahdoton tuuli, minä toteuttaisin ilman muuta unelmaani ja haravoisin pihaa. Enkä edes koskisi tietokoneeseen.
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 6.5.2010 04:42
Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.
Tulosta sivu
