Kuvita teksti vertauksin

Paha susiSelkeä teksti on havainnollista. Lukijaa pitää auttaa liittämään asiat omiin kokemuksiinsa.

Harvoja asioita on kirjoituskoulutuksessa yhtä vaikea havainnollistaa kuin käsitteellisen ja havainnollisen eroa. Olen yrittänyt selittää sitä esimerkiksi näin:

  • Havainnollinen-sanan synonyymi on konkreettinen.
  • Havainnollinen on käsitteellisen eli abstraktin vastakohta.
  • Havainnollinen sana viittaa johonkin, jonka voimme aistein havaita.
  • Havainnolliselle on vastine reaalimaailmassa.

Läheskään aina en ole onnistunut avaamaan havainnollisuuden luonnetta kirjoittajille. Heidän on nimittäin ollut vaikea tehdä tekstiinsä niin sanottu kuvatesti. Sen ideana on löytää havainnolliset sanat – siis sanat, joista nousee mieleen kuva tai muu aistihavainto.

Osaatko havainnollistaa?

Parasta varmaan jättää teorian sikseen ja opastaa kirjoittajia käytännössä parantamaan tekstiensä havainnollisuutta.

Huomasin tarjonneeni Kirjoituskoulun vuosikirjassa 3 seuraavia keinoja:

  • Avaa käsitteet.
  • Anna esimerkkejä.
  • Vertaile.
  • Esitä vertaus.
  • Kerro tarina.
  • Auta hahmottamaan suuria lukuja.
  • Kuori asian ydin esiin käsitteiden alta.

Kyllä abstraktit asiat yleensä noilla havainnollistuvat ymmärrettäviksi.

Hesarissa hs.fin vastaava esimies Perttu Kauppinen antoi erinomaisen näytteen yhdestä havainnollistamisen lajista, nimittäin vertailusta:

”Uusien ohjeiden mukaan jokaista virkamiestä kohden on oltava vähintään 25 neliötä.

Saman verran tilaa on kivikaupungin pikkuyksiössä tai kolmella helsinkiläisellä päiväkotilapsella.”

Vai olisiko tuo sittenkin vertaus?

Vertailu, vertaus vai metafora?

Ymmärrän, että  vertailussa tarkastellaan rinnan kahta tai useampaa vaihtoehtoa:

Suomen bruttokansantuote on kasvanut hitaammin kuin Ruotsin.

Vertaus taas voi rinnastaa kuvattavan asian melkein mihin vain:

Suomi on kuin uppoava laiva.

Metaforan on sanottu olevan vertaus ilman kuin-sanaa:

Suomi on uppoava laiva.

Metafora voi kulua tyhjäksi fraasiksi:

On lottovoitto syntyä Suomeen.

Vaikka juuri lupasin jättää teoretisoinnit sikseen, ehdotan kuitenkin, että asiatekstien tekijät opettelisivat pääpiirtein tunnistamaan vertailun, vertauksen, metaforan ja etenkin fraasin.

Kuvia tai edes kielikuvia

En ollenkaan ihmettele, että niin monet ovat kiinnostuneet infografiikasta. Kun on muutaman vuosikymmenen tehnyt töitä asiatekstien parissa, on oppinut, miten kipeästi teksti kaipaisi tuekseen kuvaa.

Juuso Koponen on monissa Scription tilaisuuksissa, samoin Informaatiomuotoilu-blogissa muistuttanut, ettei infografiikka saa olla koristelua. Hän on siteerannut Alberto Cairoa:

”Grafiikan tarkoitus ei ole tehdä luvuista ’kiinnostavia’ vaan muuttaa kuvattava aihe visuaaliseen muotoon, josta ihmisaivot pystyvät löytämään merkityksiä.”

Aika harvat asiantuntijakirjoittajat toistaiseksi havainnollistavat tekstejään kuvilla. Olisiko siis kielikuvista apua?

  • Kielikuva tarkoittaa, että käytämme sanaa tai ilmaisua kuvaannollisesti.

Osuvat kielikuvat havainnollistavat tekstiä siinä kuin hyvä kuvitus.

Vertaus ja metafora ovat kielikuvan alalajeja. Muitakin on – esimerkiksi symboli.

Asiatekstien kannalta kiinnostava kielikuva on myös allegoria. Siinä ilmaisun  todellinen merkitys on jokin muu kuin mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa. On sanottu, että allegoriassa yhden kertomuksen avulla kerrotaan toista, tärkeämpää.

Tuskin kirjoittajan arkityössä kannattaa vaivata päätään sillä, milloin on kyseessä metafora, milloin taas allegoria. Riittää, kun muistaa, että jo Jeesus puhui vertauksin. Hän havainnollisti varmasti abstraktimpia asioita kuin ne, joiden ilmaisua työelämän kirjoittajat nykyisin pohtivat.

 

One comment

  • Kiitos, hyvä kirjoitus! Olen pitkälti myös tiedostamattani hyödyntänyt mainitsemiasi juttuja blogissani. Jätä kommenttia ja ajatuksia, jos käyt kurkkaamassa.