Selkiintyykö virkakieli?

Virkakieli kohenee vain ajattelun voimalla. Kirjoittajien on opittava ajattelemaan lukijaa.


Suomalaisen julkishallinnon yhteinen virkakielikampanja käynnistyi lokakuun puolivälissä. Se jatkuu vuoden 2015 loppuun.

Aikaa on kulunut jo puolitoista kuukautta. Seuraava kuukausi menee joulun ja uudenvuoden merkeissä. Mieleen hiipii pelko, ettei vuodessa päästä tärkeässä asiassa edes kunnolla alkuun.

Kun kampanja aikanaan päättyy, on helppo unohtaa koko juttu. Onnetonta on sekin, että vakava yritys virkakielen selkiinnyttämiseksi osui keskelle taloudellista ahdinkoa.

Menestystarinoihin on kaikesta huolimatta vielä täydet mahdollisuudet.

Kiinnostusta on

Julkishallinnon duunariportaasta ei puutu yritystä tai hyvää tahtoa.

Sekä viestinnän ammattilaiset että asiantuntijakirjoittajat ovat  kiinnostuneita hyvästä teksti-ilmaisusta. Esimerkiksi Scriptio sai nopeasti täyteen kaksi Virkakieli selkeäksi -seminaaria. Tulijoita olisi ollut enemmänkin kuin pystyimme ottamaan vastaan.

Myös tarjouspyyntöjä tipahtelee. Toisaalta aika monissa julkishallinnon yksiköissä niukoille koulutusrahoille katsotaan olevan tähdellisempääkin käyttöä kuin kirjoitustaidon kohennus.

  • Ratkaisevaa virkakielikampanjan tuloksille on, oivaltavatko johto ja esimiehet asian merkityksen.

Selkeä kieli ja tehokas viestintä olisivat kustannustehokkaita keinoja parantaa työn tuottavuutta ja toiminnan vaikuttavuutta. Mikä taho veisi tätä sanoaa eteenpäin kunnissa ja valtionhallinnossa?

Ajattelu uusiksi

Pitkä perinne on ohjannut työelämän ja aivan erityisesti julkishallinnon kirjoittajia ajattelemaan ensisijaisesti tekstin sisältöä. Lukijoita ei aina edes muisteta.

Virheiden ja epätäydellisyyden pelko estää terveen riskinoton. Omalta kannalta tuntuu turvallisimmalta kirjoittaa niin kuin aina ennenkin on kirjoitettu.

Täsmällisyys kuuluu kiistatta viranomaisviestinnän  hyveisiin. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin selkeyttä. Nuo kaksi asiaa on mahdollista sovittaa yhteen – jopa saada tukemaan toisiaan.

  • Virkakieli ei selkiinny vanhoilla konsteilla. Jos ne olisivat tehonneet, virkakielikampanjaa tuskin olisi tarvittu.

Kestävä parannus lähtee ajattelusta ja kirjoitustyön valmistautumisvaiheesta:

  • Kenelle?
  • Mitä?
  • Miksi?

Tärkein kysymys on kenelle.

Käytännön konsteja

Mitä pitempään olen kirjoittajia valmentanut, sitä käytännönläheisemmäksi oppini ovat käyneet. Teoretisointi ja filosofointi olisi mukavaa, mutta se ei kiinnosta eikä auta niitä, jotka tuottavat tekstiä kovalla kiireellä vaativista aiheista.

Olemme Scriptiossa kehittäneet kirjoittajille arkisia apuvälineitä, joita he voivat käyttää koulutuksen jälkeen:

  • muistilistoja
  • testausohjeita
  • arviointilomakkeita.

Huomattavan suosion on saanut esimerkiksi Näin tunnistat vaikeaselkoisen ilmaisun -lomake. Sen avulla voi arvioida neljää tekstin piirrettä:

  • jäsentelyä
  • ulkoasua
  • sanastoa
  • kielen rakennetta.

Toinen menestystuotteemme on Ehostuksen muistilista, jonka avulla voi parantaa tekstin silmäiltävyyttä.

Uutta koulutusotetta

Harva asia on uudistunut niin hitaasti kuin työelämän kirjoittajavalmennus. Yhä kuulee kursseista, joiden kuvittelin jääneen kauas viime vuosituhannen puolelle.

Toivottavasti virkakielikoulutuksen tilaajat kiinnittävät huomiota johonkin muuhunkin kuin hintaan.

Huono koulutus ei ole vain tehotonta. Se voi myös synnyttää suurta vahinkoa ohjaamalla osallistujia väärään suuntaan. Noita harhaanjohdettuja tapaa koulutuskentillä joka viikko.

Kannattaa vaatia uusia otteita. Inhimillisen viestinnän monet perusteet ovat toki ennallaan. Niitä voi kuitenkin esitellä ja oppia paremmin kuin ennen.

  • Alan koulutusyritysten pitäisi ahertaa paljon tähänastista enemmän kehitystyön parissa.

One comment

  • Kirjoituksen lauserakenne on hyvälle blogitekstille ominaista, sillä lauseet ovat lyhyehköjä ja selkeitä – pisin virke on 19-sanainen. Kappalejako ja väliotsikot selkeyttävät tekstin luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Positiivista on myös se, että tekstin tehokeinoina on käytetty ajatusviivoja, lihavointia, kursivointia sekä ajatuksia kokoavaa luettelointia.

    On hyvä, että kysymyksenä esitettyyn ongelmaan pureudutaan suoraan ja korjausehdotukset tuodaan esille järkevästi. Kysymyksen muodossa esiintyvä ongelma on sijoitettu tekstissä niin, että lukijan tulee ensin itse pohtia asiaa, ennen kuin pääsee lukemaan kirjoittajan esittämän ratkaisun.

    Tällaista virkakielen tulisikin tulevaisuudessa olla – selkeää, helposti ymmärrettävää ja loogisesti etenevää.

    Virkakieltä tulee selkeyttää, jotta useampi ihminen lukijana ymmärtäisi, mitä kirjoittaja haluaa tekstillään ilmaista. Hyviksi koettujen Virkakieli selkeäksi –seminaarien pitämistä voisi tulevaisuudessakin jatkaa, sillä ne ovat selkeästi herättäneet suurta mielenkiintoa ihmisissä. Mikäli koulutusta olisi mahdollista tehdä suppeammalla budjetilla, voisi sitä hyödyntää laajemmin vaikkapa ottamalla käyttöön muistilistat ja testit.

    Uudistusmielisyys tulee tekstistä selkeästi esille, ja onkin hyvä, että parantamisehdotuksia esitetäänkin suorasanaisesti ja vanhoja toimintatapoja kritisoidaan avoimesti.

    Mainittakoon vielä, että kirjoittajille luotuja arkisia apuvälineitä voisi hyödyntää myös muidenkin kuin virkamiestason henkilöiden keskuudessa.