Virkakieli jäi poteroonsa

Virkakielityöryhmän raportissa ei ole kielioppivirheitä. Ne olisivat tuoneet tekstiin edes hitusen elämänmakua.

Pahat aavistukset hiipivät mieleeni heti, kun aloin viikolla lukea opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotetta virkakielityöryhmän raportista:

”Selkeä, ymmärrettävä ja asiallinen kielenkäyttö säästää aikaa ja vaivaa, tehostaa viranomaistyötä ja vahvistaa kansalaisten oikeusturvaa. Virkakielen laadusta ovat vastuussa julkishallinnon korkeimmat päättävät elimet, virastojen johto ja jokainen työntekijä.”

Suurempia itsestäänselvyyksiä on vaikea kuvitella. Kuka kumma muukaan vastuussa olisi? Kansalaisetko?

Ensimmäisen kappaleen jälkeen yritin yhä toivoa, että tiedote vain oli taitamattomasti laadittu – että tärkeät asiat oli haudattu jonnekin syvemmälle. Kun nyt olen lukenut raportin nimeltä Hyvän virkakielen toimintaohjelma pariin kertaan läpi, on jäljellä enää yksi toivonkipinä:

  • Jospa fiksujen virkamiesten onnistuu kääntää työryhmän latteat ehdotukset kansalaisten voitoksi.

Raportin teksti ei
kelpaa esimerkiksi

Murheellista, ettei työryhmä ymmärtänyt rekrytoida raportin kirjoittajaksi esimerkiksi sujuvakynäistä journalistia. Hän olisi ehkä pystynyt ilmaisun voimalla puhaltamaan ehdotuksista byrokratian pölyjä. Kuka ties joistakin kohdista olisi löytynyt jopa helmi.

Työryhmän teksti on niin kuolettavan ikävä, että sitä tuskin jaksavat lukea edes tunnolliset virkamiehet.

  • Yhteyttä virkakielen tärkeimpään kohderyhmään – kansalaisiin – raportti ei rakenna edes nimeksi.

Olisiko kuitenkin kannattanut haistella kansalaisten arkielämän tuulia myös jollain muulla kuin kyselymenetelmällä? No – saihan työryhmä raporttinsa kuvitukseksi kyselystä sitaatteja, jotka ovat sisällön oivaltavinta antia.

Suurimman virheen teki
työryhmän nimittäjä

En väitä  virkakielityöryhmä ehdottaneen mitään erityisen väärää tai vaarallista. Jos ehdotukset sattuisivat toteutumaan, virkekieli tuskin huononisi. Ei se kyllä ratkaisevasti  paranisikaan.

  • Raportti on niin hyvä kuin julkisen sektorin omin voimin voi syntyä.

Työryhmän asetti vuosi sitten kulttuuri- ja viestintäministeriö.  Opetusministeri on sittemmin vaihtunut. Mielenkiintoinen joskin turha ajatusleikki on, olisiko työryhmä saanut Krista Kiurun ministerikaudella toisenlaisen kokoonpanon.

Kansalaisia ei kutsuta
mukaan kielitalkoisiin

Ehdotukset ovat masentavan sovinnaisia ja byrokraattisia. Raportissa ne on ryhmitelty näin:

  1. Ehdotukset valtioneuvoston toimenpiteiksi
  2. Suositukset julkishallinnon yhteisiksi toimiksi
  3. Suositukset virastojen omiksi toimiksi
  4. Suositukset yliopistoille, ammattikorkeakouluille
    ja ammattioppilaitoksille.

Ajattelin omistaa kaikille neljälle lähipäivinä oman postauksen. Ehkä sittenkin löydän jotain positiivisesti yllättävää.

  • Raportin ehdotukset eivät vedä oikeastaan millään tavalla kansalaisia mukaan virkakielitalkoisiin.

Hallintokeskeisyys kertoo työryhmän ohittaneen ongelmista suurimman – asenteen.

Luvassa sittenkin
selkeämpää kieltä?

Turha kai tuntea pettymystä. Vanhakantaisilla keinoilla on vaikea saada aikaan innovatiivisia ratkaisuja.

Onneksi samaan aikaan virkakielityöryhmän raportin kanssa tuli julkisuuteen toinen merkittävä julkaisu: Selkokielen strategia. Sen laatijoilla on mielestäni ollut paljon parempi tuntuma kielilajin kohderyhmiin.

Onni on sekin, että monet julkisen sektorin organisaatiot olivat ryhtyneet tarmokkaasti selkiinnyttämään viestintäänsä ennen kuin virkakielityöryhmästä tiedettiin mitään. Hyvinä erimerkkeinä ovat Kela ja verohallinto. Niillä on oikea suunta, vaikka tehtävää vielä riittää.

Myönnän, että valopilkkuihin kuuluu tavallaan myös virkakielityöryhmä. Sen asettaminen kertoi, että jossain oli oivallettu kapulakielisen viranomaisviestinnän uhkaavan vakavasti demokratiaa ja kansalaisten yhdenvertaisuutta, samoin hallinnon tehokkuutta.

Ensimmäisen pettymyksen hälvettyä minunkin näkökulmani voi muuttua positiivisemmaksi.

– – – – – – –

Virkakielityöryhmän raporttia käsittelevän kirjoitussarjan muut kirjoitukset: